Suomen paras hampurilainen?

Loistavaa burgerikokemusta ei Suomesta saa, vaikka tilanne onkin viimeisten muutaman vuoden aikana parantunut. Tämä on sääli, sillä tilausta luulisi ainakin olevan.

Alla muutamia vinkkejä hyvän hampurilaisen metsästäjille ja tulevaisuuden yrittäjille.

---

Mainioita hampurilaisravintoloita

Stefan's Steakhouse - Paras pihvi, loistava hampurilainen. Erittäin hidas palvelu ja kallis hinta.

Midhill Burger - Erinomainen hampurilaisresepti, mutta lähes aina ylikypsennetty pihvi, vaikka listassakin ylpeillään tämä tarjottavan mediumina. Äärimmäisen hidas palvelu yläkerrassa, alakerta asemabaarimainen. Vain Olvin kolajuomia.

Hard Rock Cafe - Kalliit purilaiset ovat resepteiltään tyydyttäviä ja erilaisia vaihtoehtoja on riittävästi. Yleensä kokkauksen laatu on ollut yllättävän tasapainoista.

Kämp Brasserie - Vähän mitäänsanomaton, mutta laadukas purilainen. Tyyris. Kesällä mukava vaihtoehto terassisyömiseen.

Roslund - Ihan jeppiksiä grilliburgereita, mutta paikan hehkutuksessa on kyllä kova hipsterilisä. Voin syödä, jos olen suunnalla, mutta ei ole matkan väärti.

Sävel - Perus-burgeri, ei pärjää listan muille ravintoloille, mutta on Hakaniemen paras vaihtoehto (vs. Cafe Talo tai Juttutupa). Vastaa Morrison'sin tai Ilveksen tasoa kantakaupungissa.

Ilves - Mukava pikkubaari "kalja ja purilainen" etkoilun toteuttamiseen Kampissa. Funktionaalinen burgeri, ei jätä erityisiä säväreitä hyvään tai pahaan.

Classic American Diner - Helsingin ulkopuolella olen saanut kelvollisia burgereita esimerkiksi Classic American Dinereista, jotka menevät samalle viivalle Sävelen tai Ilveksen kanssa.

Pettymyksiä

Teatteri - Burgerin välissä oleva katkarapumajoneesi oli kulahtanutta, kun viimeksi kävimme Teatterissa. Tämä on anteeksiantamaton virhe.

Stone's - Täällä olen saanut vain keskinkertaisia ja/tai poltettuja purilaisia. Jos haluaa takuulla läpikypsäksi vedettyä perusburgeria, kulman takaa löytyy hieman parempi Morrison's tai hätätilanteessa jopa Memphis.

Kannas - Ravintola valittiin pari vuotta sitten Nyt-liitteen toimesta kaupungin parhaaksi burgeripaikaksi. Itse en ole koskaan saanut missään niin kamalaa hampurilaista: pihvi oli maustettu maustepippurilla eikä resepti ollut muutenkaan tasapainoinen.

---

Täydellinen hampurilaisravintola yhdistäisi Stefan's Steakhousen pihvin, keittiötyöskentelyn ja laadukkaat raaka-aineet, Midhillin burgerireseptin sekä teemaan sopivan diner-henkisen miljöön.

Miljöön osalta varottaisiin kuitenkin luomasta muovista ketjuravintolafiilistä ala S-Ryhmä tai Classic American Diner. Mallia kivaan sisustukseen voisi käydä katsomassa vaikkapa HeatherMillin baareista (Milli Miglia, Navy Jerry's, Los Cojones, ...).

Keittiöhenkilökunta koulutettaisiin paistamaan pihvit toivottuun kypsyysasteeseen, tai vähintäänkin välttämään ylikypsennystä. Palvelussa korostuisi nopeus, annokset olisivat ruokailijoiden edessä vartissa tilauksesta.

Juomien ja lisukekastikkeiden kanssa ei yritettäisi kustannusoptimoida, vaan hanasta löytyisi Coca-Colaa ja pöydistä Heinzin ketsuppia, French's Yellow Mustardia ja Hellmann's majoneesia.

Helsingin parhaat illallisravintolat

Vuoden 2014 kunniaksi päätin kirjoittaa pitkästä aikaa blogipäivityksen. Aiheena tällä kertaa "parhaat illallisravintolat", jaettuna eri kategorioihin.

Suosikkieni lisäksi listasin muutaman erinomaisen, hyväksi testatun vaihtoehdon, joitain ravintoloita joissa toivon vielä vierailevani sekä mainitsin nimeltä pari pettymystä. Pyrin listaamaan ravintolat suosikkijärjestykseeni, joskin niiden pitäisi olla kelpo paikkoja kaikkien.

Olen jättänyt kirjoituksestani tarkoituksella pois lounaspaikat ja pikaruokahenkisemmät etniset ravintolat sekä hinta-laatusuhteeltaan haastavat turistikeskustan ravintolat, kuten Sasso tai Fishmarket (samalla rahalla saa parempaa muutaman korttelin päästä).

Paras high-end ravintola: Chef & Sommelier

Tässä n. 20 asiakaspaikan eiralaisravintolassa on uniikin kotoinen tunnelma, Sasu Laukkosen ja muun henkilökunnan johdattaessa ruokailijat rennolle makumatkalle luomu- ja lähiruoasta lohdittujen, Michelin-tasoisten annosten kanssa. Loistavaa ruokaa ilman pönötystä, ehdoton suosikkini Helsingissä.

Erinomaisia vaihtoehtoja: Luomo, Olo, Nokka, Postres, Demo, Savoy (paitsi hinta-laatu-suhde)

Pettymys: Ask - ruoka oli erinomaista, mutta palvelu pelasi h-i-t-a-a-s-t-i.

Testaamatta: G.W. Sundman's

Paras bistro/mid-end ravintola: Pastis

Yksinkertainen, ranskalaisen keittiön klassikkoja tarjonnut lista, asiallinen palvelu ja kaunis sisustus hurmasivat minut ravintola Pastiksessa viime kesänä.

Erinomaisia vaihtoehtoja: Kolo, Kuurna, Meche, Carelia, Grotesk

Pettymyksiä:

Muru - ei sinänsä mitään suurempaa vikaa ruoassa, mutta etukäteishehkutukseen ja vuoden ravintola -valintaan nähden täysin yliarvostettu. Tarjoilijan tuttavallisuus oli vaivaannuttavaa.
Gastone - vanhan suosikkini taso on laskenut vuosien varrella. Viime käynnilläni ruoka oli ylikypsää ja ravintola on alkanut kaivata vähän uudistusta.

Testaamatta: Spis, Atelje Finne, Juuri (illallisen merkeissä), Pure Bistro (illallisen merkeissä), Kosmos, Emo, Aito, Solna

Paras etninen ravintola: Farang

Etniset parempaan syömiseen ja illanviettoon soveltuvat ravintolat ovat lisääntyneet muutamassa vuodessa kuin sienet sateella, eivätkä vähiten kiitos Tomi Björckin kolmen samalla konseptilla toimivan paikan. Tunnelmansa ansiosta suosikkini on Farang.

Erinomaisia vaihtoehtoja: Gaijin, Hoku, Boulevard Social, Yume (vähän hotelliravintolamainen kyllä)

Pettymys: Lemon Grass - myönnetään, tämä ei ole vertailukelpoinen muihin ravintoloihin verrattuna, mutta ottaen huomioon "Lemon Grass on stadin paras thaikkupaikka"-hehkutukset, todettakoon ravintolan maineessa olevan hirmuinen Kallio-lisä. Toisin sanoen, LG:n vuoksi ei kannata Kolmannelle Linjalle vaivautua, mutta jos suunnalla jo on, ravintolasta saa perushyvää thaimaalaista.

Testaamatta: Patrona

Paras japanilainen ravintola: ei nimetty

Vielä en ole Helsingissä täydelliseen japanilaiseen ravintolaan päässyt. Lähimmäs ovat päässeet Umeshu ja Tokyo 55, molemmat Töölössä. Keskustassa vaihtoehtoni on Sushibar+Wine ketju, jossa saa tosin varautua melkoisen kylmään palveluun.

Testaamatta: Hoshito, Wagucoro, Koto - varsinkin ensimmäisen pitäisi olla huhujen mukaan mahtava kokemus

Paras perinteinen kortteliravintola: Sea Horse

Sipulipihvi, silakat ja lihapullat maistuvat ravintola Seahorsessa, eli tuttavallisemmin Sikalassa. Loistava paikka kosteahkoon illanviettoon ystävien kanssa.

Erinomaisia vaihtoehtoja: Kolme Kruunua, Cella, Elite (historian ja tunnelman vuoksi, ei hinta-laatu-suhteeltaan)

Pettymyksiä: Weeruska ja Juttutupa - nämä ovat onnistuneet pettämään useammankin kerran laaduttomalla ruoalla ja hitaalla palvelulla (Weeruska)

Testaamatta: Wellamo, Salve

Paras venäläisravintola: Saslik

Myönnetään, en ole Helsingin muissa venäläisravintoloissa syönyt, mutta Saslikin ruoka ja tunnelma olivat kyllä erinomaista. Suosittelen lämpimästi kabinetin varaamista, Iivanan miekka ja vodkasnapsit omassa rauhassa ovat mainio tapa käynnistää vauhdikkaampi ilta isolla kaveriporukalla.

Testaamatta: Kasakka

P.S. Seuraavassa postauksessa kerron, mistä Stadin parasta purilaista ja pizzaa voi etsiä...

Gaijin ja Luomo - Innovatiivisia makuelämyksiä idästä ja täältä

Vuosi 2011 oli niin kiireentäyteinen, ettei ravintolablogini oikein edistynyt. Toissailtaisen Muru-käynnin innoittamana päätin kuitenkin laatia hieman kattavamman raportin viime syksyn ja alkutalven ravintolakokemuksista. Tässä ensimmäinen osa, jossa käsitellään kahta keittiöiltään erilaista, makuelämyksiltään innovatiivista ravintolaa (molemmat ovat muuten kunnostautuneet myös ruokalajien nimeämisessä).

Gaijin - Monipuolinen makumatka kaukoitään

Kun ensimmäisen kerran kuulin Farangista ja TV:stä tutun Tomi Björkin suunnitelmista avata uusi ravintola Gaijin Bulevardille, olin innoissani. Aasialainen ruoka on lähellä sydäntäni ja laajempi tarjonta luonnollisesti tervetullutta. Syyskuussa pääsimme vihdoin kokemaan 'ulkomaalaisen' elämyksen, hyvässä seurassa Marian, Saran ja Tuomaksen kanssa.

Kun astuimme sisälle ravintolaan, ensimmäisenä päälle löi kaakkois-aasiamainen kuumuus. Ravintola oli täysi ja selkeästi vanhassa kiinteistössä ei ole järjestetty kummoistakaan ilmastointia. Korkeaa lämpötilaa lukuunottamatta ympäristö oli kuitenkin viihtyisä ja modernisti sisustettu.

Tarjoilijamme oli osalle seurueesta tuttu jo Farangista, selkeästi sisarravintoloiden välillä on henkilöstövaihtoa. Palvelu oli asiantuntevaa ja pian olimmekin taidokkaasti opastetulla makumatkalla Koreassa, Pohjois-Kiinassa ja Japanissa.

Otimme kaikki talon maistelumenun (Menu Gaijin), joka tuunattiin Saraa varten myös onnistuneeksi kasvisversioksi. Ruokalajien sävärit vaihtelivat aika paljon annos annokselta, mutta kokonaisuus oli erinomainen ja monipuolinen. Omaan mieleeni positiivisen muistijäljen jätti alkupalana tarjottu possupulla, pettymyksen muuten mainioiden soija-karamelli-ribsien täydellinen suolattomuus.

Kokemus: 4 / 5 - Monipuolinen, joskin laadultaan hieman vaihteleva seikkailuretki
Hinta-laatu: Ok

Luomo - Michelinin arvoista ruokakikkailua

Luomon ja minun suhteeseeni pätee ilmeisesti vanha sananlasku "neljäs kerta toden sanoo". Näin monta yritystä ravintolaan selviäminen nimittäin vaati: ensiksi en onnistunut ravintolan alkuhuumassa saamaan pöytää, sitten jouduin perumaan varaukseni kahdesti työkiireistä johtuen. Viime lokakuussa vihdoin tärppäsi, kun menimme Luomoon juhlistamaan ylennystäni Marian kanssa.

Tilasimme täyden menun lukuunottamatta Lentävän Lehmän juustolautasta. Vaikka käynnistämme on jo hetki, muistan edelleen muutaman kohokohdan tarjoiluista. Alkuun tullut keittiön tervehdys - "Terveiset Kauppatorilta" - oli hulvatonta finedining-ilottelua, olihan lautasella "lokin pläjäys", lihis-jäätelöä ja ilmeisesti oliivista uutettua kahvia (jollen muista ja ymmärtänyt väärin). Pääruokana tarjoiltu possu misokastikkeessa oli yksi maukkaimpia japanilaishenkisistä annoksia vähään aikaan. Toinen jälkiruoka, "borssikeitto" loihti punajuuresta käsittämättömän maukkaan makean herkun.

Mika Mattilan palvelu oli asiantuntevaa, mutta höystetty sopivan humoristisella otteella. Valittu viinipaketti toimi alusta loppuun. Luomon pieni sali on erinomaisen tunnelmallinen juhlavampaa ja romanttisempaa illanviettoa varten.

Luomo on selkeästi tähtensä ansainnut ja nousi ehdottomasti suosikkiravintoloideni joukkoon. Suosittelen lämpimästi erityisiin hetkiin tai muiden rahoilla nautiskelijoille.

Kokemus: 5 / 5 - Erittäin onnistunutta kokeilevaa finediningia!
Hinta-laatu: Ok

Kuvan punajuuri ei liity tapaukseen

Ravintola Olo - Tasainen suorittaja

Hyvät uutiset: Olon ruoka on erinomaista ja palvelu todella asiallista. Keittiö käyttää suomalaisia raaka-aineita monipuolisesti. Ravintola voisi hyvinkin saada Michelin-tähden.

Huonot uutiset: Vaikka olen aterioinut Olossa kolmesti, ravintola ei ole onnistunut herättämään erityisiä intohimoja suuntaan tai toiseen. En muista yhtään ruokalajia käyntikerroiltani. Tila on aika steriili, ja ylikorostetun sisustussuunniteltu.

Tämän enempää tekstiä aiheesta on vaikea pusertaa.

Kokemus: 3 / 5 - Tasavahva, vähän persoonaton suoritus
Hinta-laatu: Ok

Savoy - Suomalainen instituutio hyvässä ja pahassa

Kulunut kevät on ollut erittäin työntäyteinen ja sisältänyt niin paljon matkustelua, että bloggailu on valitettavasti jäänyt vähemmälle. Sitä suuremmalla syyllä onkin ilo palata näppäimistön ääreen todellisen klassikon kanssa: tällä kertaa arvion kohteena on Helsingin arvokkain (sanan molemmissa merkityksissä) ravintola Savoy.

Savoy on eittämättä Suomalainen instituutio isolla alkukirjaimella. Historian siipien havinan tuntee välittömästi, kun astuu keskelle edellisen vuosisadan alkupuolen suomalaisdesignin täyttämää ravintolaa. Immersio vahvistuu, kun somelieeri ehdottaa alkushampanjaksi Deutzia, joka oli kuulemma 30-luvulla Helsingin suosituin kuohuva. Myös ruokalista on täynnä perinneruokaa, tunnetuimpana lajina Marskin suosima vorschmack. Vorschmackista pöytätoveri tosin osasi kertoa, ettei se ole kummoista, mutta ilmeisesti tekee kauppansa legendan vuoksi.

Palvelu on juuri niin asiallista, kuin pitääkin. Ruoka on hyvää, mutta yllätyksetöntä, ja jos ruoan laatu on pääkriteeri, samalle rahalle saa enemmän vastinetta Michelin-tähditetyistä ravintoloista. Pääruoaksi tarjoiltu hirven sisäfile ansaitsee kuitenkin kunniamaininnan: en muista pitkiin aikoihin syöneeni yhtä herkullista riistaa. Lisäksi jälkiruoan vadelmat oli kuulemma poimittu keittiömestarin kesämökiltä, mikä oli pikantti tunnelmaa kasvattava yksityiskohta.

Institutionaalisuus ei valitettavasti ole pelkästään positiivinen asia. Pöydässä hetken istuttuaan tajuaa, että asiakaskunta on aika homogeenista massaa: sali täynnä keski-ikäisiä liikemiehiä, joiden seassa istuu siellä täällä muutama sukupuolettoman näköinen nainen. Alun ihastus klassisen tyylikkäästä miljööstä haihtuukin nopeasti tunteeseen, ettei ravintola luontevasti taivu oikein muuhun käyttöön kuin liikeateriointiin tai vanhusten syntymäpäiväjuhlien näyttämöksi. Kun lähdimme ravintolasta, jäin pohtimaan, voisikohan Savoy nuorentua menettämättä tunnelmaansa?

Kokemus: 3 / 5 - Historian siipien havina jättää viileäksi
Hinta-laatu: Petrattavaa

Kymmenen parasta arkipäivän lounasravintolaa

Ystäväni kyseli kivojen lounaspaikkojen perään ja listasin hänelle suosikkini erityyppisistä vaihtoehdoista. Tässä kymmenen vakio-lounaspaikkaani myös teille, rakkaat lukijani:

La Torrefazione - Helsingin tämän hetken kuumin kahvila, Aleksin Carrol'sia vastapäätä. Uskomattoman laadukas italialainen lounaskeittiö ja kaupungin paras espresso.

Zen Sushi - Zen Sushi on istumasushipaikoista luontevin lounaskäyttöön. Hitaahko palvelu syö hieman kokemusta.

Strindberg's Bakficka - Bakficka toi kotiruoan keskelle Kluuvia. Täällä olen mm. syönyt elämäni parhaan - ja ainoan syömäkelpoisen - nakkistroganoffin.

Fazer - Fazerin kahvila kärsii melko kelvottomista pastoista ja köykäisistä salaateista, mutta keittobuffet on rautaa. Joka päivä kolme herkullista keittoa ja talon tuoreet leivät. Delicious!

Tamarin - Paras thai-lounasbuffet kaupungissa. Edelleen.

Teatteri - Salaattiravintola, jossa on hienot puitteet. Kylterivaihtoehto.

Ursula - Salaattiravintola, jossa nälkä lähtee. Teekkarivaihtoehto.

Gastone - Italialainen lounas hienommassa ravintolassa. Myös lounassetelihintaisia vaihtoehtoja, kuten herkullisia pastoja.

Ravintola Bank - Kun tekee mieli laadukasta työpaikkaruokalakokemusta, Bank on oikea osoite. Tarjolla myös hyvä salaattipöytä ja sushi-vaihtoehto.

Morrison's - Alueen parhaat lounasburgerit ja "huoltsikkaleikkeet". Lääkäri suosittelee: ei korkeasta verenpaineesta tai kolesterolista kärsiville, eikä suuremmille seurueille. Annostus enintään kerran viikossa.

Zen Sushi, Ichiban ja Yume - Kluuvin lounassushit vertailussa

Sushi on hyvä ja kevyt lounasvaihtoehto, ja työpaikkani läheltä löytyykin kolme kelvollista sushiravintolaa: Zen Sushi, Ichiban ja Yume. Mikä parasta, jokaiselle on oma paikkansa.

Zen Sushi - Paras eat-in vaihtoehto

Kun haluan istahtaa sushilounaalle, suuntaan nykyään useimmiten Kämp Gallerian Zen Sushiin. Paikka on siisti ja ok sisustettu, vaikka kauppakeskusympäristö onkin hieman kliininen. Palvelu pöytiin on ripeää jopa lounasaikaan. Lounassetti on maki-voittoinen, mistä pieni miinus - itse olen enemmän nigirien ystävä.

10 palan lounas maksaa 10,90 euroa.

Kokemus: 3 / 5 - Lunastaa lupauksena, tasaisen hyvä lounasravintola
Hinta-laatu: Ok

Ichiban - Paras take-away sushiravintola

Aikatalossa sijaitseva Ichiban on itse asiassa ravintola, jossa söin elämäni ensimmäiset sushit. Se on edelleen työporukkamme suosituin take-away-ravintola kiireisempien päivien pelastukseksi. Ichibanin etuja ovat ripeys ja laadukkaat sushisetit, joissa on enemmän nigirejä kuin Zenin vastaavissa. Tila on kuitenkin ahdas ja rähjäinen, ja pöytiä on vähänlaisesti, joten eat-iniin paikka ei oikein sovellu.

10 palan lounas maksaa Zenin tapaan 10,90 euroa.

Kokemus: 2/5 - Laadukkaita susheja, mutta vain mukaan otettaviksi
Hinta-laatu: Ok

Yume - Paras lounastreffipaikka

Yume on kolmikon fiinein ja ainoa, joka kelpaisi myös vakavasti otettavaan illallistamiseen. Yumen sushipalat ovat laadukkaita, mutta pienempiä kuin kilpailijoilla, ja hintataso on selkeästi kilpailijoita korkeampi. Lisäksi palvelu on verkkaista, jopa hidasta, ainakin lounaspaikaksi. Niinpä työporukkamme ei juuri koskaan suuntaa Yumeen lounaalle.

Yumen tunnelma on kuitenkin selkeästi intiimimpi ja ympäristö siistimpi, kuin muissa alueen lounassushipaikoissa, joten se soveltuukin erinomaisesti lounastreffipaikaksi hyvien ystävien - tai miksei kauniiden neitokaistenkin - kanssa.

10 palan lounas maksaa 12,70 euroa.

Kokemus: 3/5 - Tunnelmallinen, mutta hitaanpuoleinen ravintola
Hinta-laatu: Työlounaaksi: Petrattavaa, Lounastreffeille: Ok

P.S. Yumen kokkikoulun olen arvioinut aiemmin täällä.

Matkakohdevinkki: Tsukiji, maailman suurin kalatukku Tokiossa, täällä olen syönyt elämäni parhaimmat ja tuoreimmat sushit

Tamarin ja Stockan 8. kerros - Jotain hyvää, jotain huonoa lounasrintamalla

Keskustan lounasrintamalla tapahtuu: Tamarin laajensi Etelä-Esplanadille ja Stockmann rakensi 8. kerrokseen uuden ravintolamaailman. Ensimmäinen on parhaan hinta-laatu-suhteen ruokailukokemus, jälkimmäinen jättää kylmäksi korkeiden hintojen ja epäonnistuneen toteutuksen vuoksi.

Tamarin - Laudatur hinta-laatu-suhteesta

Rakkautta ensi silmäyksellä: Tamarin otti suvereenisti Ryan Thain paikan suosikki-thai-lounasvaihtoehtonani, kun lounastin ravintolassa ensi kertaa viime viikolla. Edullinen buffet oli kaikilta osiltaan laadukas, henkilökunta oli ystävällistä ja miljöö oli siisti.

Ainoan miinuksen ravintola saa mielettömästä ruuhkasta puoli tuntia ennen ja jälkeen klo 12 - turha yrittää saada paikkoja yli kahden hengen seurueelle. Ehkä tämä on kuitenkin hyvä laatuindikaattori?

I rest my case. Tamariniin mars!

Kokemus: 3 / 5 - Erinomaista thai-ruokaa ydinkeskustassa
Hinta-laatu: Erinomainen

Stockan 8. kerros - Kallis ja sekava

Stockan 8. kerroksen uudistettua ravintolamaailmaa oli kehuttu, joten odotuksemme olivat korkealla, kun vierailin ravintolassa tänään kollegani kanssa. Vierailussa oli kuitenkin enemmän parannettavaa kuin hyvää.

Ensimmäinen ongelma oli todella epäselvä logistinen järjestely - luulisi Fazerin oppineen Amicasta jotain, vaan ei. Linjojen aloituspisteet olivat epäselviä, liikennevirrat risteilivät, ja kaikista ruoanottopisteistä ei voinut tietää, ovatko kyseessä asiakkaiden itsepalveluun vai kokkien käyttöön tarkoitetut kattilat. Leipäkorit olivat epäergonomisesti ja -hygieenisesti suunnitellut: sämpylän saaminen vaati käden taivuttamista vyötärön korkeudella, ottimen olivat sekaisin leipien seassa ja asiakkaat ronkkivat tuotteita likaisin käsin.

Seuraavan hämmästyksen hetken koin nähdessäni tilaamani salaatin pienen koon, yhdistettynä kalliiseen hintaan. Kaksi pientä palaa kanaa, muutama oliivi ja pari artisokkaa ei todellakaan vastaa odotuksia 11 euron salaatille. Sinänsä raaka-aineiden laatu ja maku olivat hyviä, niitä oli yksinkertaisesti liian vähän. Mieluummin syön salaattini kuitenkin Ursulassa.

Lounaan huipensi ruokailusaliksi naamioitu lastenhuone. Ok, tämä on epäreilua eikä enää Fazerin vika, mutta jostain syystä ravintola vaikuttaa houkutelleen puolet kaupungin äideistä vierailulle. Tämä on mukavaa, jos tykkää vauvan itkusta stereona - vaan ei ole minun teekuppini.

Kokemus: 2 / 5 - Salaatti on hyvää, mutta sitä on liian vähän
Hinta-laatu: Petrattavaa

Etsi kuvasta kaksi kananpalaa

Ristorante Prego - Laadutonta pikapastaa

Jostain syystä Helsingin keskustaa ei ole palkittu liian monella pastaan erikoistuneella ravintolalla - äkkiseltään mieleeni tulee ainoastaan hidas ja tylsähkö Papa Giovannin spaghetteria. "Voi miten haluaisinkaan pitää tästä" olikin päälimmäinen ajatus mielessäni istuessani ensimmäisen kerran Pregon pöytään viime syksynä. Viimeisten muutaman kuukauden aikana olen vieraillut ravintolassa muutamaan otteeseen ja joutunut pettymään.

Pregon suurin ongelma on ruoan laatu. Kuluneiden vierailujen aikana on nähty mm. kuivahtanutta tagliatellea, jähmeää kana-gorgonzola-kastiketta, raakaa osso bucoa ja seisseen makuisia lampaan lihapullia. Periaatteessa kaikki ruoat ovat olleet syötäviä, mutta yksikään annos ei ole säväyttänyt - ja tiedän, että pystyisin nokittamaan annosten laadun ja maukkauden kotikeittiössäni, vaikken kokki olekaan.

Sisustus Pregossa on karu ja huomaa, että iso osa myynnistä luodaan lounasaikaan take away asiakkaita palvelemalla. Tämä sallii toki osaltaan pientä lipsumista laadussakin. Palvelu on ollut ystävällistä, joskin työkaverini kertoi kauhutarinan tarjoilijasta, joka rupesi kouluttamaan heidän seuruettaan ravintolaetiketistä...

Koska nopeista pastaravintoloista on puutetta, käyttänen Pregon palveluja satunnaisesti jatkossakin, hakiessani vaihtelua ylityöruokailuihin. En kuitenkaan suosittele paikkaa muuhun kuin tämänkaltaiseen täysin funktionaaliseen ruokailuun.

Kokemus: 1,5 / 5 - Tilaus on suurempi kuin kyky toimittaa
Hinta-laatu: Petrattavaa

Tuotemerkki voisi sopia paremmin shampoolle

Gastone - Tunnelmallinen italialainen

Gastonella on erityinen paikka sydämessäni, sillä vietin ravintolassa jokunen vuosi sitten erään elämäni romanttisimmista ja onnistuneimmista illoista kauniissa seurassa. Mieleeni on painunut, miten pieni italialaisravintola toivotti minut ja seuralaiseni sisään räntäsateesta tunnelmalliseen ja hämärään, kynttilöin valaistuun saliin. Ruoka oli kuitenkin tuolla kertaa toissijainen asia, vaikka ilta muuten hipoikin täydellistä.

Ensikohtaamisen jälkeen olen käynyt Gastonessa useaan otteeseen lounaalla työporukalla ja muissa businesstapaamisissa, ja pidän paikan konstailemattomasta luonteesta sekä kyvystä tehdä yksinkertaista, mutta hyvää ruokaa, ilman paineita monimutkaisuudesta. Esimerkiksi viime kevään parhaaseen parsa-aikaan he tarjosivat alkuruoaksi parsaa ja voisulaa, mikä on rohkea veto hienommalta ravintolalta, mutta osui ja upposi ainakin allekirjoittaneeseen.

Jostain syystä Gastone-illalliset ovat kuitenkin jääneet vähemmälle, joten kun isäni pyysi minua valitsemaan ravintolan syntymäpäivälliselleen, päätin korjata tilanteen.

Seurueeseeni kuuluivat isäni, äitini sekä pikkusiskoni, ja tilasimme neljän ruokalajin menut. Oma menuni alkoi Antipasto Piccololla, jossa oli juottovasikkaa ja lampaanmurekketta sekä rucola-, kapris-, punasipulisalaattia ja aiolia. Suolaiset maut toimivat hyvin ja sopivan kokoinen alkupala nostatti veden kielelle tulevia annoksia varten. Väliruokana sain Pasta del Pescatorea, joka vastasi odotuksiani, muttei herättänyt erityisen suuria tunteita.

Suurimmat odotukseni kohdistuivat pääruokaan, Violino di Lepre al Fornon, eli jäniksenviuluun sienikastikkeella. Valitettavasti annos ei ollut onnistunut, sillä viulu oli kuivahko ja kastiketta joutui etsimään lautaselta suurennuslasin kanssa. Jälkiruoaksi menuuni kuului Gastonen Creme Brulee, mutta päätin vaihtaa sen Panettoneen. Tämä oli virhe, sillä panettone ei maistunut tuoreelta vaan pitkään jääkaapissa seisseeltä.

Äitini ja siskoni söivät toisen menun ja vaikuttivat tyytyväisiltä. Äitini kehui erityisesti tattirisottoaan ja itse ihastuin viikunakastikkeella höystettyyn pannacottaan, jota salakavalasti maistoin siskoni lautaselta. Vastaleivottu ja lämmin Gastonen leipä, jota ruoan ohessa tarjoiltiin, oli herkullista kuten aina.

Ravintolan sisustus ja miljöö toimivat edelleen. Paikka on viihtyisä ja tunnelmallinen, ja palvelu asiantuntevaa. Pieni särö palveluun tuli, kun ilmeisesti ravintolan henkilökuntaan kuuluva vapaapäiväläinen tai muu henkilökunnan tuttava tuli viettämään aikaa ravintolan baaritiskille - ei muuten, mutta jouduimme kuuntelemaan henkilökunnan turhanpäiväistä hihittelyä ja tarinointia lähietäisyydeltä.

Kaikkine vikoineenkin Gastone on kokonaisuus, jota voi suositella kaikille, jotka haluavat varmistaa onnistuneen romanttisen tai muuten vaan lämminhenkisen illan.

Kokemus: 3,5 - Gastone on edelleen yksi Stadin tunnelmallisimpia ravintoloita
Hinta-laatu: Ok

Grotesk - Finediningin ja kotiruoan risteytys

Noudatin pitkään työkavereideni suositusta vältellä Ludviginkadulla sijaitsevaa, Demon pitäjien maanläheisempää ravintolaa, Groteskia. Ilmeisesti kollegani olivat saaneet paikan avajaistimmellyksessä huonoa palvelua, eivätkä olleet myöskään nauttineet illallismenun annoksista. Päädyin kuitenkin viime kesänä vierailemaan ravintolassa lounaalla, ja toistin käyntini viime viikolla - ja tykästyin kotiruokaa ja finediningia yhdistävään konseptiin.

Jälkimmäisellä kerralla meitä oli liikenteessä nelihenkinen businesslounasseurue ja testasimme kaikki lounasmenun vaihtoehdot. Seuralaiseni söivät alkupaloiksi latva-artisokka-tomaattisalaattia ja vaikuttivat ihastuneen annoksiinsa. Minä maistoin katkarapu-skagenia ja voin vain todeta tavallista paksumman leivän päälle rakennetun rapuleivän olleen herkullinen. Maussa oli ripaus köyhää ritaria.

Pääruoaksi seuralaiseni söivät sinipallas-lohi-timbaalia, joka jälleen näytti maistuvan. Itse tilasin haudutettua viljapossun lapaa perunamuussilla ja sienillä. Porsas oli täydellisesti kypsennettyä ja erittäin mureaa - ja todella hyvä osoitus siitä, mitä ammattitaitoiset kokit loihtivat edullisistakin raaka-aineista. Jälkiruoka oli menun heikoin lenkki, mustikkapaistos jäätelöllä ei erityisesti sytyttänyt ketään meistä.

Palvelu oli kohteliasta ja ripeää, mutta vähän sekoilevaa. Meitä tarjoili yhteensä kolme eri tarjoilijaa, joista yhdeltä oli kynät hukassa ja toinen tarjoili minun pääruokani eräälle kumppaneistamme.

Grotesk on sisustettu modernisti puna-musta-sävyisillä elementeillä. Ravintolatila on viihtyisähkö, joskaan en haluaisi joutua suhteellisen suuren ravintolatilan keskellä oleviin kolkon näköisiin pöytiin. Ikkunapöydät olivat mukavia.

Menun hinta oli 23 euroa, joka on edullinen verrattuna muiden paremman keskitason / finedining paikkojen n. 30 euroon. Lisäksi listalta löytyi kaksi edullista "kotiruokavaihtoehtoa" lounaaksi, makkarakeitto ja salamipasta, joiden hinta oli lounassetelin mukainen 9,20.

Kokemus: 3,5 - Kotiruokamainen finedining toimii
Hinta-laatu: Erinomainen - Laatua omalla rahalla

P.S. Ludviginkadun ja Erottajan risteyksessä, vanhan HS:n kulmakonttorin tiloissa, on Groteskin drinkkibaari, jota voin suositella lämpimästi rauhallisempaa aloittelupaikkaa tai treffikohdetta etsiville.

Kuvan lapa ei liity tapaukseen.

Yume - Sushikoulu olikin vain suppea johdantokurssi

Todettakoon aluksi, että nautin gastronomisten elämysten lisäksi myös kokkaamisesta. Erilaiset kokkikoulut ammattilaiskeittiömestarien johdolla ovat virkistystapahtumia makuuni. Töissä olemmekin järjestäneet muutamia sessioita Tony's Delin portfolioon kuuluvassa Kokkikoulu Espassa, joka on erittäin laadukas paikka. Marraskuun alussa päätimme järjestää onnistuneen asiakasprojektin kunniaksi sushikoulun, jonka toteuttajaksi valikoitui Kämpin alakerran Yume.


Koulussa pääsimme käärimään yhden kalifornian makirullan ja kokoamaan kuusi nigiriä per osallistuja. Tavoite oli siis ainakin paperilla ok. Valitettavasti toteutus oli pettymys: kouluosio kesti vain puoli tuntia ja suurin osa työstä oli tehty valmiiksi - riisit keitetty, kalat leikattu ja vihannekset pilkottu. Koulua johti perusammattitaitoisen oloinen kokki, joka kuitenkin vaikutti kiireiseltä ja haluttomalta/kyvyttömältä jakamaan syvempiä neuvoja. Hintaansa (55 euroa) nähden koulutus oli siis aivan liian suppea.

Valmistuksen jälkeen sushit luonnollisesti nautittiin, eikä lopputuloksessa ollut valittamista. Erityismaininnan Yume ansaitsee maukkaasta sushiriisistä, jonka makeusaste oli juuri sopiva. Sushien lisäksi "valmistimme" pääruoan, pöydässä paistettua lihaa, kalaa ja rapuja. Tämä fonduen kaltainen puuhastelu oli mukavaa, mutta valitettavasti paistolevyt eivät kestäneet riittävän kuumina kuin viitisen minuuttia kerrallaan, spriipolttimosta huolimatta.

Sisustukseltaan ja sijainniltaan Yume oli hyvä paikka. Paikka vaikutti myös siltä, että tavallinen illallinen olisi kokeilemisen arvoinen, joskaan ei välttämättä omalla rahalla. Sushikoulua en kuitenkaan suosittele.

Kokemus: 2 - Sushikoulussa liian vähän käytännön opintoja
Hinta-laatu: Petrattavaa

Gastronautti - Kylmää kauppakeskusruokaa hitaasti

Vuonna 2003 lanseerattiin Gastronautti, palvelu joka kotiinkuljettaa laadukasta ruokaa erilaisista "oikeista" ravintoloista. Ajatus on konseptitasolla mainio, moni haluaisi varmasti vaivatta eteensä muutakin ruokaa kuin pizzaa. Vanha Gastronautti meni kuitenkin nopeasti kannattamattomana nurin.

Tänä vuonna Gastronautti teki paluun ja muutaman kerran olemmekin työkavereiden kanssa palvelua kokeilleet, venyvien duuni-iltojen kunniaksi.


Ensimmäisellä kerralla tilasimme pizzaa Il Duettosta. Pizzojen tulo kesti tunnin ja ne olivat saapuessaan kylmiä. Lisäksi en voi Il Duettoa suositella laadunkaan puolesta, ydinkeskustassa esimerkiksi Virgin Oil pieksee sen helposti.

Toisella kerralla tilasimme Nepalilaista (/intialaista) ruokaa Mt. Everestistä. Tällä kertaa ruoka oli erinomaisen hyvää ja jopa suhteellisen lämmintä saapuessaan, mutta toimitus kesti jälleen yli tunnin. Mt. Everest ansaitsee ruoan lisäksi kiitokset myös runsaasta lisukemäärästä sekä kuljetukseen soveltuvasta pakkaustyylistä - riisit, salaatit yms. olivat siististi omissa laatikoissaan.

Viimeksi tilasimme ruoat Knossoksesta, joka oli pohjanoteeraus. Annos oli pieni ja erittäin kylmä saapuessaan, lisäksi toimitus kesti lähes kaksi tuntia. Hymymme oli melko vino, kun jyrsimme kylmettynyttä lampaan varrasta, josta maksoimme pari kymppiä per lärvi ja vielä kympin toimitusmaksun päälle.

Pikasilmäyksellä ainakin useimmat Gastronautin ravintolat ovat Kampin Keskuksessa. Tämä tekee valikoimasta tylsän, teollisen ja laaduttoman. Laadukkaat ravintolat on nopeasti käyty läpi.

Nykyisellään en voi suositella Gastronauttia kenellekään kuin hätäratkaisuna, mikä on todella harmi - toimivana palvelu olisi todella loistava ja hyödyllinen.

Kokemus: 1,5 / 5 - Mt. Everestin hyvä ruoka ainoa positiivinen kokemus
Hinta-laatu: Petrattavaa

Mandarin Court - Edullinen kiina+thai-lounasbuffet ydinkeskustassa

Laskusuhdanne leikkasi tästäkin kirjoituksesta puolet pois. Romahduksen kunniaksi käsittelyssä edullinen ja täyttävä lounas.


Syksyn positiivinen yllättäjä on ehdottomasti Mandarin Court - olin jotenkin onnistunut missaamaan tämän keskikaupungin helmen. Lönnrothinkadulla sijaitseva ravintola on sisultukseltaan ja tunnelmaltaan kiinalainen, mutta ainakin lounasbuffet sisältää laajan valikoiman myös thai-keittiön edustajia.

Buffetvalikoima koostuu kiinalaisista uppopaistetuista herkuista sekä thaimaalaisia herkullisista kastikkeista (tyyliin green curry, sweet and sour) eri lihoilla. Buffetin hinta on lounassetelin tuntumassa.

Kokemus: 3 / 5 - Hyvää ruokaa, kunnon valikoima
Hinta-laatu: Erinomainen - Yksi parhaita all-you-can-eat-paikkoja, joita olen ikinä kokeillut

Ryan Thai - Autenttinen thai-kokemus Kasarmitorilla

"Helsingin vanhin thairavintola" Ryan Thai on yksi työporukkamme vakiolounasmestoista. Lounassetelin mukaan hinnoitellut annokset ovat isoja ja niihin sisältyy alkukeitto, joka tekee kokemuksesta heti vähän arvokkaamman. Lounasvaihtoehdoissa on tyypillisesti yksi kana-, yksi nauta- ja yksi katkarapuvaihtoehto, joiden maustajana kiertävät ristiin erilaiset curryt (esim. curry-kookosmaito ja vihreä curry) ja muut kastikkeet. Annokset eivät ole erityisen tulisia.


Ryan Thai on erittäin pieni ravintola, joten kiireisimpään lounasaikaan pöytää voi joutua jonottamaan. Yleensä pöytä järjestyy kuitenkin suhteellisen nopeasti. Palvelussa ripeyttä on selkeästi painotettu ystävällisyyden kustannuksella, mutta tästä ei kannata ottaa itseensä - henkilökunta on yhtä tylyä kaikille asiakkaille. Työläisen kannalta positiivista onkin, että Ryan Thai on "pöytääntarjoilupaikoista" nopeimpia, joten sorvi ei ehdi jäähtyä.

Ravintola on sisustettu aitothaityyliin, eli kitschiä, kultaa ja kuninkaan kuvia riittää.

Kokemus: 3 / 5 - Hyvää ruokaa nopeasti ja edullisesti
Hinta-laatu: Erinomainen

Chez Dominique, Carma ja Postres - Michelin lounaat rivissä

Demoa lukuun ottamatta Helsingin Michelin-ravintolat tarjoavat myös lounasta. Toisin kuin tähtien mukaan hinnoitellut illalliset, kolmen ruokalajin lounasmenut ovat varsin samassa hintaluokassa (n. 30 e) muiden keskustan parempien ravintoloiden kanssa. Tämä tekee kolmikosta hinta-laatu-suhteeltaan erinomaisia lounaspaikkoja - ruoka ei nimittäin petä keskellä päivääkään.


Chez Dominique - Molekyylikeittiön ja ravintolashown ystävälle

Viime kesäkuussa kävimme kahdeksan hengen työporukalla lounaalla Chez Dominiquessa, Suomen ainoassa kahden Michelin-tähden ravintolassa. Onkin rehellistä heti alkuun myöntää, että muistikuvani ravintolan annoksista ovat hataroituneet hieman, mutta yleiskokemus on silti mielessä kirkkaana.

Ruoka oli laadukasta ja hyvää, kuten odottaa sopikin. Ranskalaisen keittiön vaikutteita sovellettiin kekseliäästi, hetkittäin jopa liioitellun kikkaillen: olen itse rehellisempien annosten ystävä, ja erilaiset vaahdot, kastiketipat ja muut yksityiskohdat annoksissa rupesivat ajoittain huvittamaan. Toisaalta ruoan yksityiskohdat ovat myös jääneet mieleeni paremmin, kuin annosten pääraaka-aineet (parsa, hanhenmaksa, kai). Täytyy kuitenkin varoittaa, että Chez Dominique on ruokakikkailun viholliselle viimeinen lounaspaikka. "Mä en haluu syödä vaahtoa kolosta", vastasi eräs kollegaani kerran kysymykseen, miksei hän halua mennä Dominiqueen.

Hans Välimäki on muistaakseni itse joskus haastattelussa maininnut, ettei kahden tähden pitämisessä ole mitään järkeä kustannusmielessä, ja ymmärrän kyllä tuskan: henkilökuntaa pyöri lounaskäynnillämme pelkästään salipuolella enemmän kuin asiakkaita. Minun silmissäni Chez Dominiquen suurin ongelma onkin Michelin-vaatimuksista seuraava kliinisyys.

Ymmärrän, että esim. yhdenaikainen ruoan tarjoilu tekee kokemuksesta teoreettisesti täydellisemmän, mutta samalla tappaa myös intiimiyden. Itse en voisi kuvitella järjestäväni romanttista illallista saati illanistujaisia kavereiden kanssa Dominiquessa. Työporukalle, sukujuhliin tai muuhun etiketitettyyn toimintaan ravintola sopii kuin nakutettu.

Kokemus: 4 / 5 - (Liian) täydellinen paketti
Hinta-laatu: Erinomainen (lounasaikaan)

Carma - Klassisen kaunis ravintola, monipuoliset raaka-aineet

Vierailin Carmassa syyskuun alkupuolella erään tuttavani kanssa - olin kutsunut hänet keskustelemaan yrityksemme tarjoamista uramahdollisuuksista, ja paikka soveltuikin rauhalliseen businesslounaaseen varsin hyvin.

Ruoka oli jälleen odotusten arvoista. Oma pääruokani oli rakennettu nieriän, kaverini ankanrinnan ympärille, ja molemmat pitivät annoksiaan herkullisina. Carman listoja muutaman kerran tarkastelleena olen havainnut, että keittiö ei pelkää suunnitella annoksiaan erikoisempienkaan raaka-aineiden ympärille (kts. myös P.S.), joten suosittelen paikkaa vaihtelunhaluisille.

Carmassa ruokailijoille annetaan aikaa - huomasimme istuneemme alku- ja pääruokien kanssa lähes puolitoista tuntia -, mutta pyydettäessä palvelu nopeutui - jälkiruoat ja espressot tulivat kiirehtimistoiveen jälkeen parissa minuutissa. Erinomaista.

Carma on erittäin intiimi, vain parikymmenpaikkainen ravintola. Carman sisustus miellytti silmääni salin puolella ja tummanpuhuvat taulut herättivät kiinnostavaa keskustelua. Vulgaarinä yksityiskohtana täytyy kuitenkin mainita miestenhuoneen seinällä roikkuneet pilakuvat, jotka olivat halpaa Tiimari-kamaa, eivätkä sopineet paikan henkeen (saatika olleet hauskoja).

Carma taipuu businesslounaiden lisäksi myös romanttisempaan menoon.

Kokemus: 5 / 5 - Ihmisen kokoinen finedining ravintola
Hinta-laatu: Erinomainen (lounasaikaan)

P.S. Söin viime viikolla Carman illallismenun, ja pakko myöntää, että viiden ruokalajin kokonaisuus oli erinomainen. Hyvän keittiön tunnistaa siitä, että myös hankalammat ruoka-aineet, kuten porsaan poski ja lampaan kieli taipuvat herkullisiksi ruoiksi.

Postres - Oma suosikkini Stadin ravintolatarjonnassa

Kun ensimmäisellä Postres-käynnilläni pari vuotta sitten eteeni laskeutui mielettömän herkullinen Tarte Tatin, olin myyty. Tämän jälkeen olen vieraillut ravintolassa useasti niin lounas- kuin illallisaikaan, ja voin rehellisesti myöntää Postresin olevan suosikkiravintolani Helsingissä.

Lounaat Postresissa ovat rakenteeltaan yksinkertaisempia ja rehellisempiä kuin kilpailevissa Michelin-paikoissa, mikä on omissa kirjoissani pelkkää plussaa. Vaikutelmani on, että Postres rakentaa annoksensa selkeämmin kauden raaka-aineiden ympärille - esimerkiksi korvasieniä ja parsaa alkukesästä ja kanttarelleja syksyllä. Lisäksi menuista on aina löytynyt myös kevyempi, yleensä valkean kalan ympärille rakennettu vaihtoehto - Carma ja Chez Dominique tuntuvat suosivan ranskalaiseen tapaan raskaampia pääraaka-aineita, kuten possua ja hanhenmaksaa. Kuten nimestä voi päätellä, Postresin vaikutteet tulevat välimeren keittiöstä.

Jälkiruoistaan Postres tunnetaan, ja niihin panostetaan myös lounasaikaan. Itse asiassa, paras jälkiruoka, jonka muistan eloni aikana nauttineeni, tarjoiltiin nimenomaan Postresin lounaalla tämän vuoden elokuussa: annos oli omena/likööri-sorbetin ympärille rakennettu erilaisilla kastikkeilla höystetty makujen ilotulitus.

Palvelu Postresissa on erittäin korrektia, joidenkin tuttavieni mielestä jopa hieman kylmää. Itse arvostan tarjoilijoiden kykyä antaa asiakkaille tilaa. Sisutus on valoisa ja sijainti Etelä-Esplanadilla loistava. Myös Postres toimii hienosti romanttisena illanviettopaikkana.

Kokemus: 5 / 5 - Stadin herkullisin ravintola
Hinta-laatu: Erinomainen (lounasaikaan)

Ravintola Amigo - Rehellistä ja maittavaa ruokaa lihansyöjille

Vierailin Tehtaankadun klassikossa, pihviravintola Amigossa ensimmäistä kertaa vasta noin kuukausi sitten. Ensimmäinen kerta oli niin mainio, että päädyin uusimaan reissuni eilen.


Amigo näyttää ulkoapäin rähjäiseltä ja sen oranssissa valomainoksessa on todellista 80-luvun meininkiä. Ensimmäisellä vierailukerralla nurkkapöydässä pidettiin moottoripyöräjengin kokousta, ja viereisestä ovesta pääsisi Bar Amigoon, jonka ammattilaisasiakaskunta kesäisin valtaa edustan terassin. Silti ravintolapuolen perussisustus ja henki on piristävän rehellinen, ja ylilyövyydessään positiivisen aitoespanjalainen.

Nautin molemmilla kerroilla saman "lautasen", ravintolan nimikkoannoksen Solomillo al Amigo. Tässä mainiossa kahdelle hengelle tilattavassa annoksessa pöytään tuodaan laudalla pitkä parilla, jonka päällä tirisee kunnon keko naudan sisäfilettä, tuoreita herkkusieniä, valkosipuliperunoita, maustevoita ja läjä muita rehuja. Ensimmäisellä kerralla seuralaiseni tilasivat syvääluotaavan otoksen muista a la carte vaihtoehdoista, mutta silmäilyn perusteella uskallan väittää tämän annoksen olevan ylitse muiden.

Annos oli valmistettu erinomaisesti. Pihvi oli kerrankin medium, eikä well done, kuten liian usein Suomessa käy mediumia tilattaessa. Ruokaa, myös arvokkaampia raaka-aineita eli lihaa ja herkkusieniä, oli enemmän kuin jaksoin syödä - Amigossa ei näiden kokemusten perusteella tarvitse tilata alku- tai jälkiruokia.

Myös suositeltu viini sopi hyvin annoksen kanssa. Pienen miinuksen ravintola saa ensimmäisellä kerralla tarjotusta sangriasta, joka maistui seisseeltä ja jonka hedelmät olivat muuttuneet kitkeriksi. Lisäksi jälkimmäisen kerran jälkiruoaksi tilaamani sorbettilajitelman jäätelöt eivät olleet laadukkaimpia syömiäni (mutta niitäkin oli paljon). Hinnat ovat siedettäviä, mutta paikan profiiliin nähden suhteellisen korkeita. Esim. tilaamani parilla maksoi 29,20 € per henkilö.

Amigo hoitaa konseptinsa tärkeimmän osan, eli pihviruoan, erittäin hyvin. Rohkenen väittää, että sain elämäni maittavimmat pihvit heillä tänä kesänä. Myös ravintolan sopivan rähjäinen henki antaa kokemukselle mukavan tunnelmallisen silauksen. Ei kasvissyöjille eikä laihduttajille.

Kokemus: 4 / 5
Hinta-laatu: Ok

Teatterin Grilli, Café Ursula ja Café Esplanad - Ydinkeskustan salaattibaarit

Kun vierailee ravintoloissa pari kertaa päivässä, personal growth tapahtuu kuin itsestään. Tämän vuoksi vähintään toinen aterioista on hyvä pitää kevyenä - käydä esim. sushilla mainiossa Ichibanissa, tai perinteisemmin nauttia raikkaasta salaatista. Jälkimmäistä varten olen tunnistanut Aleksi-Espa-akselilta kolme hyvää "pick-and-mix" salaattibaaria - Teatterin, Ursulan ja Espan.

Teatterin Grilli - Salaattilegenda, jonka taso horjuu

Aloittaessani nykyisessä työssäni, jo toisena työpäivänä työkaverini veivät minut Teatteriin salaatille. Teatterin salaatti nauttii jonkinlaista kulttimainetta alueen työntekijöiden parissa, sillä jono kiemurtelee usein puolen päivän aikaan pihamaalla asti.

Teatteri on miljööltään ja tiloiltaan suosikkini salaattikolmikosta. Salaattiin saa lounassetelillä kaksi täytettä, joiden valikoima ja laatu on hyvä. Valitettavasti kesän aikana salaattibaarin laatu on romahtanut: käydessäni elokuussa pari kertaa, sain nahistuneita salaatinlehtiä ja täytteiden määrä oli selkeästi aiempaa vähäisempi. Niinpä käyntini ovat nyttemmin suuntautuneet enemmän kilpailijoiden suuntaan.

Kokemus: 2 / 5
Hinta-laatu: Petrattavaa

Café Ursula - Runsaimmat salaatit, psykedeelisin sisustus

Kaivopuistosta tutun Ursulan laajennuttua keskustaan, ydinkaupunki sai mukavan lisän salaattitarjontaansa. Aleksi 13:n viidenteen kerrokseen jemmattu Ursulan salaattibaari on räikeästi sisustettu, mutta näköala ikkunoista naapuritalojen katoille on tyylikäs - on hauska ihmetellä katonrajojen irvikuvapatsaita salaattilautasen takaa.

Ursulan annokset ovat runsaimpia, niihin saa jopa kuusi täytettä n. kympillä. Valitettavasti Ursulan täytteiden laatu on myös heikoin, tosin kovaan nälkään se on silti ainoa tehokas vaihtoehto.

Kokemus: 2 / 5
Hinta-laatu: Ok

Café Esplanad - Laatukahvila salaateissaankin

Toinen Espan salaattipaikka on Café Esplanad. Espan salaatit ovat suhteellisen laadukkaita, ja palvelu on kolmikon ystävällisintä. Täytteitä annokseen saa kaksi, kuten Teatterissa.

Ravintola kärsii lounasaikaan tukkoisuudesta, kun Bistro-puoli on varattu "oikeaa lounasta" nautiskeleville. Café Esplanad onkin riskivalinta, mikäli haluaa syödä salaattinsa paikan päällä. En suosittele myöskään turistikammoisille.

Kokemus: 3 / 5
Hinta-laatu: Ok

Täydellinen salaattibaari?

Helsingistä valitettavasti puuttuu "täydellinen salaattibaari". Se syntyisi yhdistämällä Teatterin tilat, Espan palvelun sekä Ursulan annosten runsauden. Raaka-aineiden laadussa kaikilla kolmikon jäsenillä on vielä petrattavaa, Espalla tosin vähiten.

Kuka täyttäisi tyhjiön - markkina on olemassa?

La Cocina - Lounas melkein 20 minuutissa

La Cocina - Glo-hotellin hienompi espanjalainen Kluuvikadulla - aloitti kesän jälkeen uudet aikatakuulounaat. Lounaspaketteja on kolme: 20, 40 ja 60 minuutin lounaat, ja mikäli viimeisen ruokalajin saapumiseen kuluu luvattua aikaa enemmän, syöt seuraavalla kerralla vastaavan lounaan ilmaiseksi. Kun vielä kahden ruokalajin 20 minuutin lounaan hinta on ainoastaan 15 euroa, vaikuttaa malli paperilla erittäin houkuttelevalta. Niinpä kiireinen, mutta hyvää ruokaa arvostava duuniporukkamme suuntasi innolla Cocinaan, kun mainos lounaasta tipahti postiluukusta.

Alkupalaksi saimme mitäänsanomattoman salaatin, pääruoaksi muikkuja. Salaatissa oli pelkkää lehtisalaattia ja häviävän pieni määrä serranoa. Muikut olivat kuitenkin hyviä, joskin epätasaisesti suolattuja. Lounaan saapumisessa meni 23 minuuttia, ravintola piti lupauksensa - ja uusintakäynti oli taattu.

Toisella kerralla pääruoka oli naudan sisäpaistia. Vaikeahkosta ruoka-aineesta ei oltu onnistuttu tekemään mureaa, joten tuntuma oli kumimainen. Emme käyttäneet kuitenkaan kuponkejamme, sillä lounas oli tarjouksessa (kaksi yhden hinnalla) - ja ehdottomasti 7,5 euron arvoista. Alkuruoka oli todennäköisesti jälleen pettymys, koska en pysty muodostamaan siitä minkäänlaista muistikuvaa.

Eilen, pari-kolme viikkoa ensimmäisten käyntien jälkeen, menimme vihdoin käyttämään ilmasruokavoucherimme. Harmillisesti emme katsoneet listaa etukäteen, ja pääruoaksi oli kalmaria sekä vehnää seepiamusteessa. Mustekala on sinänsä hyvää, mutta pääruokamäärinä makuuni liian puuduttavaa. Lisäksi annoksessa tarjottu grillattu mustekala oli hieman viilennyttä - kuten jostain syystä palvelukin. Alkupalasalaatti oli vastaava, kuin ensimmäisellä kerralla.

Miljöönä La Cocina on varsin mukava, palvelu on pääsääntöisesti ystävällistä ja ammattitaitoista, ja ennen ateriaa tarjottava tomaattileipäsetti on pikantti yksityiskohta. Kollegani kehuivat myös paikan illallista, itse en ole tätä testannut.

Kolmen kerran perusteella sanoisin, että La Cocinan aikatakuukonseptille on tilaus ja lounaan perusidea toimii. Edullinen hinta näkyy kuitenkin alkupalojen raaka-ainekuluissa pihistelynä sekä pääruoan vaihtelevana tasona. Lounasannokset ovat myös erittäin pieniä.

Suosittelen ravintolaa varauksella työporukoille, jotka haluavat vaihtelua perinteisempiin pikalounaisiin (salaatti, intialaiset). Muistakaa kuitenkin katsoa menu etukäteen.

Kokemus: 2 / 5 - Säästökuuri näkyy alkuruoissa ja annoskoissa, ruoan laatu vaihtelee
Hinta-laatu: Ok - Parempaa ruokaa omalla rahalla, nopeasti

Hyvän ruoan puolesta

Tänään pidemmän aikaa mielessäni muhinut ajatus näki vihdoin päivänvalon: perustin ruokablogin.

Mikä tekee minusta pätevän ravintolakriitikon? En omaa journalistin koulutusta tai kuulu hienoihin gastronomiklubeihin. Sen sijaan olen työni puolesta ravintolapalveluiden suurkuluttaja: arkisin syön usein ravintolaruokaa kahdesti päivässä, viikonloppuisin kerran - ellen onnistu kutsumaan itseäni soppapatojen ääreen ystävieni luo. Pelkään sähköhellani nuppien ruostuvan joku päivä kiinni.

Tulen keskittymään blogissani Helsingin ravintoloihin, mutta lupaan tarvittaessa raportoida myös ulkomaan ja -paikkakuntien exkursioista. Alkuun päivitystahti tullee olemaan tiiviimpi, sillä juttuideoita, eli ravintolakokemuksia, on jo tältä syksyltä hyvä määrä kasassa.