Gastonella on erityinen paikka sydämessäni, sillä vietin ravintolassa jokunen vuosi sitten erään elämäni romanttisimmista ja onnistuneimmista illoista kauniissa seurassa. Mieleeni on painunut, miten pieni italialaisravintola toivotti minut ja seuralaiseni sisään räntäsateesta tunnelmalliseen ja hämärään, kynttilöin valaistuun saliin. Ruoka oli kuitenkin tuolla kertaa toissijainen asia, vaikka ilta muuten hipoikin täydellistä.
Ensikohtaamisen jälkeen olen käynyt Gastonessa useaan otteeseen lounaalla työporukalla ja muissa businesstapaamisissa, ja pidän paikan konstailemattomasta luonteesta sekä kyvystä tehdä yksinkertaista, mutta hyvää ruokaa, ilman paineita monimutkaisuudesta. Esimerkiksi viime kevään parhaaseen parsa-aikaan he tarjosivat alkuruoaksi parsaa ja voisulaa, mikä on rohkea veto hienommalta ravintolalta, mutta osui ja upposi ainakin allekirjoittaneeseen.
Jostain syystä Gastone-illalliset ovat kuitenkin jääneet vähemmälle, joten kun isäni pyysi minua valitsemaan ravintolan syntymäpäivälliselleen, päätin korjata tilanteen.
Seurueeseeni kuuluivat isäni, äitini sekä pikkusiskoni, ja tilasimme neljän ruokalajin menut. Oma menuni alkoi Antipasto Piccololla, jossa oli juottovasikkaa ja lampaanmurekketta sekä rucola-, kapris-, punasipulisalaattia ja aiolia. Suolaiset maut toimivat hyvin ja sopivan kokoinen alkupala nostatti veden kielelle tulevia annoksia varten. Väliruokana sain Pasta del Pescatorea, joka vastasi odotuksiani, muttei herättänyt erityisen suuria tunteita.
Suurimmat odotukseni kohdistuivat pääruokaan, Violino di Lepre al Fornon, eli jäniksenviuluun sienikastikkeella. Valitettavasti annos ei ollut onnistunut, sillä viulu oli kuivahko ja kastiketta joutui etsimään lautaselta suurennuslasin kanssa. Jälkiruoaksi menuuni kuului Gastonen Creme Brulee, mutta päätin vaihtaa sen Panettoneen. Tämä oli virhe, sillä panettone ei maistunut tuoreelta vaan pitkään jääkaapissa seisseeltä.
Äitini ja siskoni söivät toisen menun ja vaikuttivat tyytyväisiltä. Äitini kehui erityisesti tattirisottoaan ja itse ihastuin viikunakastikkeella höystettyyn pannacottaan, jota salakavalasti maistoin siskoni lautaselta. Vastaleivottu ja lämmin Gastonen leipä, jota ruoan ohessa tarjoiltiin, oli herkullista kuten aina.
Ravintolan sisustus ja miljöö toimivat edelleen. Paikka on viihtyisä ja tunnelmallinen, ja palvelu asiantuntevaa. Pieni särö palveluun tuli, kun ilmeisesti ravintolan henkilökuntaan kuuluva vapaapäiväläinen tai muu henkilökunnan tuttava tuli viettämään aikaa ravintolan baaritiskille - ei muuten, mutta jouduimme kuuntelemaan henkilökunnan turhanpäiväistä hihittelyä ja tarinointia lähietäisyydeltä.
Kaikkine vikoineenkin Gastone on kokonaisuus, jota voi suositella kaikille, jotka haluavat varmistaa onnistuneen romanttisen tai muuten vaan lämminhenkisen illan.
Kokemus: 3,5 - Gastone on edelleen yksi Stadin tunnelmallisimpia ravintoloita
Hinta-laatu: Ok
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti