tiistai 27. lokakuuta 2009

Kymmenen parasta arkipäivän lounasravintolaa

Ystäväni kyseli kivojen lounaspaikkojen perään ja listasin hänelle suosikkini erityyppisistä vaihtoehdoista. Tässä kymmenen vakio-lounaspaikkaani myös teille, rakkaat lukijani:

La Torrefazione - Helsingin tämän hetken kuumin kahvila, Aleksin Carrol'sia vastapäätä. Uskomattoman laadukas italialainen lounaskeittiö ja kaupungin paras espresso.

Zen Sushi - Zen Sushi on istumasushipaikoista luontevin lounaskäyttöön. Hitaahko palvelu syö hieman kokemusta.

Strindberg's Bakficka - Bakficka toi kotiruoan keskelle Kluuvia. Täällä olen mm. syönyt elämäni parhaan - ja ainoan syömäkelpoisen - nakkistroganoffin.

Fazer - Fazerin kahvila kärsii melko kelvottomista pastoista ja köykäisistä salaateista, mutta keittobuffet on rautaa. Joka päivä kolme herkullista keittoa ja talon tuoreet leivät. Delicious!

Tamarin - Paras thai-lounasbuffet kaupungissa. Edelleen.

Teatteri - Salaattiravintola, jossa on hienot puitteet. Kylterivaihtoehto.

Ursula - Salaattiravintola, jossa nälkä lähtee. Teekkarivaihtoehto.

Gastone - Italialainen lounas hienommassa ravintolassa. Myös lounassetelihintaisia vaihtoehtoja, kuten herkullisia pastoja.

Ravintola Bank - Kun tekee mieli laadukasta työpaikkaruokalakokemusta, Bank on oikea osoite. Tarjolla myös hyvä salaattipöytä ja sushi-vaihtoehto.

Morrison's - Alueen parhaat lounasburgerit ja "huoltsikkaleikkeet". Lääkäri suosittelee: ei korkeasta verenpaineesta tai kolesterolista kärsiville, eikä suuremmille seurueille. Annostus enintään kerran viikossa.

lauantai 12. syyskuuta 2009

Zen Sushi, Ichiban ja Yume - Kluuvin lounassushit vertailussa

Sushi on hyvä ja kevyt lounasvaihtoehto, ja työpaikkani läheltä löytyykin kolme kelvollista sushiravintolaa: Zen Sushi, Ichiban ja Yume. Mikä parasta, jokaiselle on oma paikkansa.

Zen Sushi - Paras eat-in vaihtoehto

Kun haluan istahtaa sushilounaalle, suuntaan nykyään useimmiten Kämp Gallerian Zen Sushiin. Paikka on siisti ja ok sisustettu, vaikka kauppakeskusympäristö onkin hieman kliininen. Palvelu pöytiin on ripeää jopa lounasaikaan. Lounassetti on maki-voittoinen, mistä pieni miinus - itse olen enemmän nigirien ystävä.

10 palan lounas maksaa 10,90 euroa.

Kokemus: 3 / 5 - Lunastaa lupauksena, tasaisen hyvä lounasravintola
Hinta-laatu: Ok

Ichiban - Paras take-away sushiravintola


Aikatalossa sijaitseva Ichiban on itse asiassa ravintola, jossa söin elämäni ensimmäiset sushit. Se on edelleen työporukkamme suosituin take-away-ravintola kiireisempien päivien pelastukseksi. Ichibanin etuja ovat ripeys ja laadukkaat sushisetit, joissa on enemmän nigirejä kuin Zenin vastaavissa. Tila on kuitenkin ahdas ja rähjäinen, ja pöytiä on vähänlaisesti, joten eat-iniin paikka ei oikein sovellu.

10 palan lounas maksaa Zenin tapaan 10,90 euroa.

Kokemus: 2/5 - Laadukkaita susheja, mutta vain mukaan otettaviksi
Hinta-laatu: Ok

Yume - Paras lounastreffipaikka

Yume on kolmikon fiinein ja ainoa, joka kelpaisi myös vakavasti otettavaan illallistamiseen. Yumen sushipalat ovat laadukkaita, mutta pienempiä kuin kilpailijoilla, ja hintataso on selkeästi kilpailijoita korkeampi. Lisäksi palvelu on verkkaista, jopa hidasta, ainakin lounaspaikaksi. Niinpä työporukkamme ei juuri koskaan suuntaa Yumeen lounaalle.

Yumen tunnelma on kuitenkin selkeästi intiimimpi ja ympäristö siistimpi, kuin muissa alueen lounassushipaikoissa, joten se soveltuukin erinomaisesti lounastreffipaikaksi hyvien ystävien - tai miksei kauniiden neitokaistenkin - kanssa.

10 palan lounas maksaa 12,70 euroa.

Kokemus: 3/5 - Tunnelmallinen, mutta hitaanpuoleinen ravintola
Hinta-laatu: Työlounaaksi: Petrattavaa, Lounastreffeille: Ok

P.S. Yumen kokkikoulun olen arvioinut aiemmin täällä.


Matkakohdevinkki: Tsukiji, maailman suurin kalatukku Tokiossa, täällä olen syönyt elämäni parhaimmat ja tuoreimmat sushit

tiistai 12. toukokuuta 2009

Tamarin ja Stockan 8. kerros - Jotain hyvää, jotain huonoa lounasrintamalla

Keskustan lounasrintamalla tapahtuu: Tamarin laajensi Etelä-Esplanadille ja Stockmann rakensi 8. kerrokseen uuden ravintolamaailman. Ensimmäinen on parhaan hinta-laatu-suhteen ruokailukokemus, jälkimmäinen jättää kylmäksi korkeiden hintojen ja epäonnistuneen toteutuksen vuoksi.

Tamarin - Laudatur hinta-laatu-suhteesta

Rakkautta ensi silmäyksellä: Tamarin otti suvereenisti Ryan Thain paikan suosikki-thai-lounasvaihtoehtonani, kun lounastin ravintolassa ensi kertaa viime viikolla. Edullinen buffet oli kaikilta osiltaan laadukas, henkilökunta oli ystävällistä ja miljöö oli siisti.

Ainoan miinuksen ravintola saa mielettömästä ruuhkasta puoli tuntia ennen ja jälkeen klo 12 - turha yrittää saada paikkoja yli kahden hengen seurueelle. Ehkä tämä on kuitenkin hyvä laatuindikaattori?

I rest my case. Tamariniin mars!

Kokemus: 3 / 5 - Erinomaista thai-ruokaa ydinkeskustassa
Hinta-laatu: Erinomainen

Stockan 8. kerros - Kallis ja sekava

Stockan 8. kerroksen uudistettua ravintolamaailmaa oli kehuttu, joten odotuksemme olivat korkealla, kun vierailin ravintolassa tänään kollegani kanssa. Vierailussa oli kuitenkin enemmän parannettavaa kuin hyvää.

Ensimmäinen ongelma oli todella epäselvä logistinen järjestely - luulisi Fazerin oppineen Amicasta jotain, vaan ei. Linjojen aloituspisteet olivat epäselviä, liikennevirrat risteilivät, ja kaikista ruoanottopisteistä ei voinut tietää, ovatko kyseessä asiakkaiden itsepalveluun vai kokkien käyttöön tarkoitetut kattilat. Leipäkorit olivat epäergonomisesti ja -hygieenisesti suunnitellut: sämpylän saaminen vaati käden taivuttamista vyötärön korkeudella, ottimen olivat sekaisin leipien seassa ja asiakkaat ronkkivat tuotteita likaisin käsin.

Seuraavan hämmästyksen hetken koin nähdessäni tilaamani salaatin pienen koon, yhdistettynä kalliiseen hintaan. Kaksi pientä palaa kanaa, muutama oliivi ja pari artisokkaa ei todellakaan vastaa odotuksia 11 euron salaatille. Sinänsä raaka-aineiden laatu ja maku olivat hyviä, niitä oli yksinkertaisesti liian vähän. Mieluummin syön salaattini kuitenkin Ursulassa.

Lounaan huipensi ruokailusaliksi naamioitu lastenhuone. Ok, tämä on epäreilua eikä enää Fazerin vika, mutta jostain syystä ravintola vaikuttaa houkutelleen puolet kaupungin äideistä vierailulle. Tämä on mukavaa, jos tykkää vauvan itkusta stereona - vaan ei ole minun teekuppini.

Kokemus: 2 / 5 - Salaatti on hyvää, mutta sitä on liian vähän
Hinta-laatu: Petrattavaa

Etsi kuvasta kaksi kananpalaa

tiistai 10. maaliskuuta 2009

Ristorante Prego - Laadutonta pikapastaa

Jostain syystä Helsingin keskustaa ei ole palkittu liian monella pastaan erikoistuneella ravintolalla - äkkiseltään mieleeni tulee ainoastaan hidas ja tylsähkö Papa Giovannin spaghetteria. "Voi miten haluaisinkaan pitää tästä" olikin päälimmäinen ajatus mielessäni istuessani ensimmäisen kerran Pregon pöytään viime syksynä. Viimeisten muutaman kuukauden aikana olen vieraillut ravintolassa muutamaan otteeseen ja joutunut pettymään.

Pregon suurin ongelma on ruoan laatu. Kuluneiden vierailujen aikana on nähty mm. kuivahtanutta tagliatellea, jähmeää kana-gorgonzola-kastiketta, raakaa osso bucoa ja seisseen makuisia lampaan lihapullia. Periaatteessa kaikki ruoat ovat olleet syötäviä, mutta yksikään annos ei ole säväyttänyt - ja tiedän, että pystyisin nokittamaan annosten laadun ja maukkauden kotikeittiössäni, vaikken kokki olekaan.

Sisustus Pregossa on karu ja huomaa, että iso osa myynnistä luodaan lounasaikaan take away asiakkaita palvelemalla. Tämä sallii toki osaltaan pientä lipsumista laadussakin. Palvelu on ollut ystävällistä, joskin työkaverini kertoi kauhutarinan tarjoilijasta, joka rupesi kouluttamaan heidän seuruettaan ravintolaetiketistä...

Koska nopeista pastaravintoloista on puutetta, käyttänen Pregon palveluja satunnaisesti jatkossakin, hakiessani vaihtelua ylityöruokailuihin. En kuitenkaan suosittele paikkaa muuhun kuin tämänkaltaiseen täysin funktionaaliseen ruokailuun.

Kokemus: 1,5 / 5 - Tilaus on suurempi kuin kyky toimittaa
Hinta-laatu: Petrattavaa


Tuotemerkki voisi sopia paremmin shampoolle

lauantai 28. helmikuuta 2009

Gastone - Tunnelmallinen italialainen

Gastonella on erityinen paikka sydämessäni, sillä vietin ravintolassa jokunen vuosi sitten erään elämäni romanttisimmista ja onnistuneimmista illoista kauniissa seurassa. Mieleeni on painunut, miten pieni italialaisravintola toivotti minut ja seuralaiseni sisään räntäsateesta tunnelmalliseen ja hämärään, kynttilöin valaistuun saliin. Ruoka oli kuitenkin tuolla kertaa toissijainen asia, vaikka ilta muuten hipoikin täydellistä.

Ensikohtaamisen jälkeen olen käynyt Gastonessa useaan otteeseen lounaalla työporukalla ja muissa businesstapaamisissa, ja pidän paikan konstailemattomasta luonteesta sekä kyvystä tehdä yksinkertaista, mutta hyvää ruokaa, ilman paineita monimutkaisuudesta. Esimerkiksi viime kevään parhaaseen parsa-aikaan he tarjosivat alkuruoaksi parsaa ja voisulaa, mikä on rohkea veto hienommalta ravintolalta, mutta osui ja upposi ainakin allekirjoittaneeseen.

Jostain syystä Gastone-illalliset ovat kuitenkin jääneet vähemmälle, joten kun isäni pyysi minua valitsemaan ravintolan syntymäpäivälliselleen, päätin korjata tilanteen.

Seurueeseeni kuuluivat isäni, äitini sekä pikkusiskoni, ja tilasimme neljän ruokalajin menut. Oma menuni alkoi Antipasto Piccololla, jossa oli juottovasikkaa ja lampaanmurekketta sekä rucola-, kapris-, punasipulisalaattia ja aiolia. Suolaiset maut toimivat hyvin ja sopivan kokoinen alkupala nostatti veden kielelle tulevia annoksia varten. Väliruokana sain Pasta del Pescatorea, joka vastasi odotuksiani, muttei herättänyt erityisen suuria tunteita.

Suurimmat odotukseni kohdistuivat pääruokaan, Violino di Lepre al Fornon, eli jäniksenviuluun sienikastikkeella. Valitettavasti annos ei ollut onnistunut, sillä viulu oli kuivahko ja kastiketta joutui etsimään lautaselta suurennuslasin kanssa. Jälkiruoaksi menuuni kuului Gastonen Creme Brulee, mutta päätin vaihtaa sen Panettoneen. Tämä oli virhe, sillä panettone ei maistunut tuoreelta vaan pitkään jääkaapissa seisseeltä.

Äitini ja siskoni söivät toisen menun ja vaikuttivat tyytyväisiltä. Äitini kehui erityisesti tattirisottoaan ja itse ihastuin viikunakastikkeella höystettyyn pannacottaan, jota salakavalasti maistoin siskoni lautaselta. Vastaleivottu ja lämmin Gastonen leipä, jota ruoan ohessa tarjoiltiin, oli herkullista kuten aina.

Ravintolan sisustus ja miljöö toimivat edelleen. Paikka on viihtyisä ja tunnelmallinen, ja palvelu asiantuntevaa. Pieni särö palveluun tuli, kun ilmeisesti ravintolan henkilökuntaan kuuluva vapaapäiväläinen tai muu henkilökunnan tuttava tuli viettämään aikaa ravintolan baaritiskille - ei muuten, mutta jouduimme kuuntelemaan henkilökunnan turhanpäiväistä hihittelyä ja tarinointia lähietäisyydeltä.

Kaikkine vikoineenkin Gastone on kokonaisuus, jota voi suositella kaikille, jotka haluavat varmistaa onnistuneen romanttisen tai muuten vaan lämminhenkisen illan.

Kokemus: 3,5 - Gastone on edelleen yksi Stadin tunnelmallisimpia ravintoloita
Hinta-laatu: Ok

lauantai 17. tammikuuta 2009

Grotesk - Finediningin ja kotiruoan risteytys

Noudatin pitkään työkavereideni suositusta vältellä Ludviginkadulla sijaitsevaa, Demon pitäjien maanläheisempää ravintolaa, Groteskia. Ilmeisesti kollegani olivat saaneet paikan avajaistimmellyksessä huonoa palvelua, eivätkä olleet myöskään nauttineet illallismenun annoksista. Päädyin kuitenkin viime kesänä vierailemaan ravintolassa lounaalla, ja toistin käyntini viime viikolla - ja tykästyin kotiruokaa ja finediningia yhdistävään konseptiin.

Jälkimmäisellä kerralla meitä oli liikenteessä nelihenkinen businesslounasseurue ja testasimme kaikki lounasmenun vaihtoehdot. Seuralaiseni söivät alkupaloiksi latva-artisokka-tomaattisalaattia ja vaikuttivat ihastuneen annoksiinsa. Minä maistoin katkarapu-skagenia ja voin vain todeta tavallista paksumman leivän päälle rakennetun rapuleivän olleen herkullinen. Maussa oli ripaus köyhää ritaria.

Pääruoaksi seuralaiseni söivät sinipallas-lohi-timbaalia, joka jälleen näytti maistuvan. Itse tilasin haudutettua viljapossun lapaa perunamuussilla ja sienillä. Porsas oli täydellisesti kypsennettyä ja erittäin mureaa - ja todella hyvä osoitus siitä, mitä ammattitaitoiset kokit loihtivat edullisistakin raaka-aineista. Jälkiruoka oli menun heikoin lenkki, mustikkapaistos jäätelöllä ei erityisesti sytyttänyt ketään meistä.

Palvelu oli kohteliasta ja ripeää, mutta vähän sekoilevaa. Meitä tarjoili yhteensä kolme eri tarjoilijaa, joista yhdeltä oli kynät hukassa ja toinen tarjoili minun pääruokani eräälle kumppaneistamme.

Grotesk on sisustettu modernisti puna-musta-sävyisillä elementeillä. Ravintolatila on viihtyisähkö, joskaan en haluaisi joutua suhteellisen suuren ravintolatilan keskellä oleviin kolkon näköisiin pöytiin. Ikkunapöydät olivat mukavia.

Menun hinta oli 23 euroa, joka on edullinen verrattuna muiden paremman keskitason / finedining paikkojen n. 30 euroon. Lisäksi listalta löytyi kaksi edullista "kotiruokavaihtoehtoa" lounaaksi, makkarakeitto ja salamipasta, joiden hinta oli lounassetelin mukainen 9,20.

Kokemus: 3,5 - Kotiruokamainen finedining toimii
Hinta-laatu: Erinomainen - Laatua omalla rahalla

P.S. Ludviginkadun ja Erottajan risteyksessä, vanhan HS:n kulmakonttorin tiloissa, on Groteskin drinkkibaari, jota voin suositella lämpimästi rauhallisempaa aloittelupaikkaa tai treffikohdetta etsiville.
Kuvan lapa ei liity tapaukseen.