Chez Dominique, Carma ja Postres - Michelin lounaat rivissä

Demoa lukuun ottamatta Helsingin Michelin-ravintolat tarjoavat myös lounasta. Toisin kuin tähtien mukaan hinnoitellut illalliset, kolmen ruokalajin lounasmenut ovat varsin samassa hintaluokassa (n. 30 e) muiden keskustan parempien ravintoloiden kanssa. Tämä tekee kolmikosta hinta-laatu-suhteeltaan erinomaisia lounaspaikkoja - ruoka ei nimittäin petä keskellä päivääkään.


Chez Dominique - Molekyylikeittiön ja ravintolashown ystävälle

Viime kesäkuussa kävimme kahdeksan hengen työporukalla lounaalla Chez Dominiquessa, Suomen ainoassa kahden Michelin-tähden ravintolassa. Onkin rehellistä heti alkuun myöntää, että muistikuvani ravintolan annoksista ovat hataroituneet hieman, mutta yleiskokemus on silti mielessä kirkkaana.

Ruoka oli laadukasta ja hyvää, kuten odottaa sopikin. Ranskalaisen keittiön vaikutteita sovellettiin kekseliäästi, hetkittäin jopa liioitellun kikkaillen: olen itse rehellisempien annosten ystävä, ja erilaiset vaahdot, kastiketipat ja muut yksityiskohdat annoksissa rupesivat ajoittain huvittamaan. Toisaalta ruoan yksityiskohdat ovat myös jääneet mieleeni paremmin, kuin annosten pääraaka-aineet (parsa, hanhenmaksa, kai). Täytyy kuitenkin varoittaa, että Chez Dominique on ruokakikkailun viholliselle viimeinen lounaspaikka. "Mä en haluu syödä vaahtoa kolosta", vastasi eräs kollegaani kerran kysymykseen, miksei hän halua mennä Dominiqueen.

Hans Välimäki on muistaakseni itse joskus haastattelussa maininnut, ettei kahden tähden pitämisessä ole mitään järkeä kustannusmielessä, ja ymmärrän kyllä tuskan: henkilökuntaa pyöri lounaskäynnillämme pelkästään salipuolella enemmän kuin asiakkaita. Minun silmissäni Chez Dominiquen suurin ongelma onkin Michelin-vaatimuksista seuraava kliinisyys.

Ymmärrän, että esim. yhdenaikainen ruoan tarjoilu tekee kokemuksesta teoreettisesti täydellisemmän, mutta samalla tappaa myös intiimiyden. Itse en voisi kuvitella järjestäväni romanttista illallista saati illanistujaisia kavereiden kanssa Dominiquessa. Työporukalle, sukujuhliin tai muuhun etiketitettyyn toimintaan ravintola sopii kuin nakutettu.

Kokemus: 4 / 5 - (Liian) täydellinen paketti
Hinta-laatu: Erinomainen (lounasaikaan)

Carma - Klassisen kaunis ravintola, monipuoliset raaka-aineet

Vierailin Carmassa syyskuun alkupuolella erään tuttavani kanssa - olin kutsunut hänet keskustelemaan yrityksemme tarjoamista uramahdollisuuksista, ja paikka soveltuikin rauhalliseen businesslounaaseen varsin hyvin.

Ruoka oli jälleen odotusten arvoista. Oma pääruokani oli rakennettu nieriän, kaverini ankanrinnan ympärille, ja molemmat pitivät annoksiaan herkullisina. Carman listoja muutaman kerran tarkastelleena olen havainnut, että keittiö ei pelkää suunnitella annoksiaan erikoisempienkaan raaka-aineiden ympärille (kts. myös P.S.), joten suosittelen paikkaa vaihtelunhaluisille.

Carmassa ruokailijoille annetaan aikaa - huomasimme istuneemme alku- ja pääruokien kanssa lähes puolitoista tuntia -, mutta pyydettäessä palvelu nopeutui - jälkiruoat ja espressot tulivat kiirehtimistoiveen jälkeen parissa minuutissa. Erinomaista.

Carma on erittäin intiimi, vain parikymmenpaikkainen ravintola. Carman sisustus miellytti silmääni salin puolella ja tummanpuhuvat taulut herättivät kiinnostavaa keskustelua. Vulgaarinä yksityiskohtana täytyy kuitenkin mainita miestenhuoneen seinällä roikkuneet pilakuvat, jotka olivat halpaa Tiimari-kamaa, eivätkä sopineet paikan henkeen (saatika olleet hauskoja).

Carma taipuu businesslounaiden lisäksi myös romanttisempaan menoon.

Kokemus: 5 / 5 - Ihmisen kokoinen finedining ravintola
Hinta-laatu: Erinomainen (lounasaikaan)

P.S. Söin viime viikolla Carman illallismenun, ja pakko myöntää, että viiden ruokalajin kokonaisuus oli erinomainen. Hyvän keittiön tunnistaa siitä, että myös hankalammat ruoka-aineet, kuten porsaan poski ja lampaan kieli taipuvat herkullisiksi ruoiksi.

Postres - Oma suosikkini Stadin ravintolatarjonnassa

Kun ensimmäisellä Postres-käynnilläni pari vuotta sitten eteeni laskeutui mielettömän herkullinen Tarte Tatin, olin myyty. Tämän jälkeen olen vieraillut ravintolassa useasti niin lounas- kuin illallisaikaan, ja voin rehellisesti myöntää Postresin olevan suosikkiravintolani Helsingissä.

Lounaat Postresissa ovat rakenteeltaan yksinkertaisempia ja rehellisempiä kuin kilpailevissa Michelin-paikoissa, mikä on omissa kirjoissani pelkkää plussaa. Vaikutelmani on, että Postres rakentaa annoksensa selkeämmin kauden raaka-aineiden ympärille - esimerkiksi korvasieniä ja parsaa alkukesästä ja kanttarelleja syksyllä. Lisäksi menuista on aina löytynyt myös kevyempi, yleensä valkean kalan ympärille rakennettu vaihtoehto - Carma ja Chez Dominique tuntuvat suosivan ranskalaiseen tapaan raskaampia pääraaka-aineita, kuten possua ja hanhenmaksaa. Kuten nimestä voi päätellä, Postresin vaikutteet tulevat välimeren keittiöstä.

Jälkiruoistaan Postres tunnetaan, ja niihin panostetaan myös lounasaikaan. Itse asiassa, paras jälkiruoka, jonka muistan eloni aikana nauttineeni, tarjoiltiin nimenomaan Postresin lounaalla tämän vuoden elokuussa: annos oli omena/likööri-sorbetin ympärille rakennettu erilaisilla kastikkeilla höystetty makujen ilotulitus.

Palvelu Postresissa on erittäin korrektia, joidenkin tuttavieni mielestä jopa hieman kylmää. Itse arvostan tarjoilijoiden kykyä antaa asiakkaille tilaa. Sisutus on valoisa ja sijainti Etelä-Esplanadilla loistava. Myös Postres toimii hienosti romanttisena illanviettopaikkana.

Kokemus: 5 / 5 - Stadin herkullisin ravintola
Hinta-laatu: Erinomainen (lounasaikaan)

Ravintola Amigo - Rehellistä ja maittavaa ruokaa lihansyöjille

Vierailin Tehtaankadun klassikossa, pihviravintola Amigossa ensimmäistä kertaa vasta noin kuukausi sitten. Ensimmäinen kerta oli niin mainio, että päädyin uusimaan reissuni eilen.


Amigo näyttää ulkoapäin rähjäiseltä ja sen oranssissa valomainoksessa on todellista 80-luvun meininkiä. Ensimmäisellä vierailukerralla nurkkapöydässä pidettiin moottoripyöräjengin kokousta, ja viereisestä ovesta pääsisi Bar Amigoon, jonka ammattilaisasiakaskunta kesäisin valtaa edustan terassin. Silti ravintolapuolen perussisustus ja henki on piristävän rehellinen, ja ylilyövyydessään positiivisen aitoespanjalainen.

Nautin molemmilla kerroilla saman "lautasen", ravintolan nimikkoannoksen Solomillo al Amigo. Tässä mainiossa kahdelle hengelle tilattavassa annoksessa pöytään tuodaan laudalla pitkä parilla, jonka päällä tirisee kunnon keko naudan sisäfilettä, tuoreita herkkusieniä, valkosipuliperunoita, maustevoita ja läjä muita rehuja. Ensimmäisellä kerralla seuralaiseni tilasivat syvääluotaavan otoksen muista a la carte vaihtoehdoista, mutta silmäilyn perusteella uskallan väittää tämän annoksen olevan ylitse muiden.

Annos oli valmistettu erinomaisesti. Pihvi oli kerrankin medium, eikä well done, kuten liian usein Suomessa käy mediumia tilattaessa. Ruokaa, myös arvokkaampia raaka-aineita eli lihaa ja herkkusieniä, oli enemmän kuin jaksoin syödä - Amigossa ei näiden kokemusten perusteella tarvitse tilata alku- tai jälkiruokia.

Myös suositeltu viini sopi hyvin annoksen kanssa. Pienen miinuksen ravintola saa ensimmäisellä kerralla tarjotusta sangriasta, joka maistui seisseeltä ja jonka hedelmät olivat muuttuneet kitkeriksi. Lisäksi jälkimmäisen kerran jälkiruoaksi tilaamani sorbettilajitelman jäätelöt eivät olleet laadukkaimpia syömiäni (mutta niitäkin oli paljon). Hinnat ovat siedettäviä, mutta paikan profiiliin nähden suhteellisen korkeita. Esim. tilaamani parilla maksoi 29,20 € per henkilö.

Amigo hoitaa konseptinsa tärkeimmän osan, eli pihviruoan, erittäin hyvin. Rohkenen väittää, että sain elämäni maittavimmat pihvit heillä tänä kesänä. Myös ravintolan sopivan rähjäinen henki antaa kokemukselle mukavan tunnelmallisen silauksen. Ei kasvissyöjille eikä laihduttajille.

Kokemus: 4 / 5
Hinta-laatu: Ok

Teatterin Grilli, Café Ursula ja Café Esplanad - Ydinkeskustan salaattibaarit

Kun vierailee ravintoloissa pari kertaa päivässä, personal growth tapahtuu kuin itsestään. Tämän vuoksi vähintään toinen aterioista on hyvä pitää kevyenä - käydä esim. sushilla mainiossa Ichibanissa, tai perinteisemmin nauttia raikkaasta salaatista. Jälkimmäistä varten olen tunnistanut Aleksi-Espa-akselilta kolme hyvää "pick-and-mix" salaattibaaria - Teatterin, Ursulan ja Espan.

Teatterin Grilli - Salaattilegenda, jonka taso horjuu

Aloittaessani nykyisessä työssäni, jo toisena työpäivänä työkaverini veivät minut Teatteriin salaatille. Teatterin salaatti nauttii jonkinlaista kulttimainetta alueen työntekijöiden parissa, sillä jono kiemurtelee usein puolen päivän aikaan pihamaalla asti.

Teatteri on miljööltään ja tiloiltaan suosikkini salaattikolmikosta. Salaattiin saa lounassetelillä kaksi täytettä, joiden valikoima ja laatu on hyvä. Valitettavasti kesän aikana salaattibaarin laatu on romahtanut: käydessäni elokuussa pari kertaa, sain nahistuneita salaatinlehtiä ja täytteiden määrä oli selkeästi aiempaa vähäisempi. Niinpä käyntini ovat nyttemmin suuntautuneet enemmän kilpailijoiden suuntaan.

Kokemus: 2 / 5
Hinta-laatu: Petrattavaa

Café Ursula - Runsaimmat salaatit, psykedeelisin sisustus

Kaivopuistosta tutun Ursulan laajennuttua keskustaan, ydinkaupunki sai mukavan lisän salaattitarjontaansa. Aleksi 13:n viidenteen kerrokseen jemmattu Ursulan salaattibaari on räikeästi sisustettu, mutta näköala ikkunoista naapuritalojen katoille on tyylikäs - on hauska ihmetellä katonrajojen irvikuvapatsaita salaattilautasen takaa.

Ursulan annokset ovat runsaimpia, niihin saa jopa kuusi täytettä n. kympillä. Valitettavasti Ursulan täytteiden laatu on myös heikoin, tosin kovaan nälkään se on silti ainoa tehokas vaihtoehto.

Kokemus: 2 / 5
Hinta-laatu: Ok

Café Esplanad - Laatukahvila salaateissaankin

Toinen Espan salaattipaikka on Café Esplanad. Espan salaatit ovat suhteellisen laadukkaita, ja palvelu on kolmikon ystävällisintä. Täytteitä annokseen saa kaksi, kuten Teatterissa.

Ravintola kärsii lounasaikaan tukkoisuudesta, kun Bistro-puoli on varattu "oikeaa lounasta" nautiskeleville. Café Esplanad onkin riskivalinta, mikäli haluaa syödä salaattinsa paikan päällä. En suosittele myöskään turistikammoisille.

Kokemus: 3 / 5
Hinta-laatu: Ok

Täydellinen salaattibaari?

Helsingistä valitettavasti puuttuu "täydellinen salaattibaari". Se syntyisi yhdistämällä Teatterin tilat, Espan palvelun sekä Ursulan annosten runsauden. Raaka-aineiden laadussa kaikilla kolmikon jäsenillä on vielä petrattavaa, Espalla tosin vähiten.

Kuka täyttäisi tyhjiön - markkina on olemassa?

La Cocina - Lounas melkein 20 minuutissa

La Cocina - Glo-hotellin hienompi espanjalainen Kluuvikadulla - aloitti kesän jälkeen uudet aikatakuulounaat. Lounaspaketteja on kolme: 20, 40 ja 60 minuutin lounaat, ja mikäli viimeisen ruokalajin saapumiseen kuluu luvattua aikaa enemmän, syöt seuraavalla kerralla vastaavan lounaan ilmaiseksi. Kun vielä kahden ruokalajin 20 minuutin lounaan hinta on ainoastaan 15 euroa, vaikuttaa malli paperilla erittäin houkuttelevalta. Niinpä kiireinen, mutta hyvää ruokaa arvostava duuniporukkamme suuntasi innolla Cocinaan, kun mainos lounaasta tipahti postiluukusta.

Alkupalaksi saimme mitäänsanomattoman salaatin, pääruoaksi muikkuja. Salaatissa oli pelkkää lehtisalaattia ja häviävän pieni määrä serranoa. Muikut olivat kuitenkin hyviä, joskin epätasaisesti suolattuja. Lounaan saapumisessa meni 23 minuuttia, ravintola piti lupauksensa - ja uusintakäynti oli taattu.

Toisella kerralla pääruoka oli naudan sisäpaistia. Vaikeahkosta ruoka-aineesta ei oltu onnistuttu tekemään mureaa, joten tuntuma oli kumimainen. Emme käyttäneet kuitenkaan kuponkejamme, sillä lounas oli tarjouksessa (kaksi yhden hinnalla) - ja ehdottomasti 7,5 euron arvoista. Alkuruoka oli todennäköisesti jälleen pettymys, koska en pysty muodostamaan siitä minkäänlaista muistikuvaa.

Eilen, pari-kolme viikkoa ensimmäisten käyntien jälkeen, menimme vihdoin käyttämään ilmasruokavoucherimme. Harmillisesti emme katsoneet listaa etukäteen, ja pääruoaksi oli kalmaria sekä vehnää seepiamusteessa. Mustekala on sinänsä hyvää, mutta pääruokamäärinä makuuni liian puuduttavaa. Lisäksi annoksessa tarjottu grillattu mustekala oli hieman viilennyttä - kuten jostain syystä palvelukin. Alkupalasalaatti oli vastaava, kuin ensimmäisellä kerralla.

Miljöönä La Cocina on varsin mukava, palvelu on pääsääntöisesti ystävällistä ja ammattitaitoista, ja ennen ateriaa tarjottava tomaattileipäsetti on pikantti yksityiskohta. Kollegani kehuivat myös paikan illallista, itse en ole tätä testannut.

Kolmen kerran perusteella sanoisin, että La Cocinan aikatakuukonseptille on tilaus ja lounaan perusidea toimii. Edullinen hinta näkyy kuitenkin alkupalojen raaka-ainekuluissa pihistelynä sekä pääruoan vaihtelevana tasona. Lounasannokset ovat myös erittäin pieniä.

Suosittelen ravintolaa varauksella työporukoille, jotka haluavat vaihtelua perinteisempiin pikalounaisiin (salaatti, intialaiset). Muistakaa kuitenkin katsoa menu etukäteen.

Kokemus: 2 / 5 - Säästökuuri näkyy alkuruoissa ja annoskoissa, ruoan laatu vaihtelee
Hinta-laatu: Ok - Parempaa ruokaa omalla rahalla, nopeasti

Hyvän ruoan puolesta

Tänään pidemmän aikaa mielessäni muhinut ajatus näki vihdoin päivänvalon: perustin ruokablogin.

Mikä tekee minusta pätevän ravintolakriitikon? En omaa journalistin koulutusta tai kuulu hienoihin gastronomiklubeihin. Sen sijaan olen työni puolesta ravintolapalveluiden suurkuluttaja: arkisin syön usein ravintolaruokaa kahdesti päivässä, viikonloppuisin kerran - ellen onnistu kutsumaan itseäni soppapatojen ääreen ystävieni luo. Pelkään sähköhellani nuppien ruostuvan joku päivä kiinni.

Tulen keskittymään blogissani Helsingin ravintoloihin, mutta lupaan tarvittaessa raportoida myös ulkomaan ja -paikkakuntien exkursioista. Alkuun päivitystahti tullee olemaan tiiviimpi, sillä juttuideoita, eli ravintolakokemuksia, on jo tältä syksyltä hyvä määrä kasassa.